…tai totuuden nimissä kerrottakoon, etteivät Rockotuksen kellarinauhat koskaan oikeasti olleetkaan hukassa. Kyseessähän eivät olleet edes nauhat, eikä sen puoleen se ollut edes kellari, missä taltioinnit tehtiin. Mutta…

…faktahan on se, että kun Rockotus teki viimeisen keikkansa elokuussa 2013, niin meillä oli tarkoitus tehdä vielä muutama levy ennen lopullista eläköitymistä. Alkuvuodesta 2014 nauhoiteltiin useampiakin kappaleita varastoon myöhempää työstämistä varten. Osasta tästä materiaalista tehtiinkin pitkällä kaavalla levy 11.

Jäljelle jäi vielä parin levyllisen verran  pohjanauhotuksia, joissa ainoastaan rumpalin piti olla soittonsa kanssa enemmän tosissaan kuin muiden, sillä ainoastaan hänen tuotoksensa tulisi jäämään lopulliseen versioon. Me muut saatiin soittaa tai laulaa huolettomammin. Mutta kutakuinkin niin, että samaa biisiä soitettiin loppuun asti.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun levyjä 12 ja 13 alettiin meidän muiden toimesta työstämään eteenpäin, niin hommahan osoittautui elo- ja olosuhteista johtuen nykytermein sanottuna haasteelliseksi. Pyörähti vuosi ja toinenkin, eikä homma enää vain tahtonut lähteä käyntiin. Välillä kokeiltiin moottoria vähän käynnistellä, mutta jos kaikki pytyt ei toimi, niin epätasaistahan se meno olis ollu kuitenkin.

Kun nauhotuksista alkoi olla jo pienen ihmisen iän verran aikaa, niin ajateltiin, että laitetaan niiden osalta nyt lopullisesti kannet kiinni ja jatketaan matkaa kohti syvempää dementiaa. Toki sillä periaatteella, että jätetään kumminkin raakileista muistot niille, jotka olivat siellä…”kellarissa”… ”nauhoittamassa”…”muuten vaan hengessä mukana”…

Siis suomalaisittain…
The Yhtye – Kellarinauhat